Nämä tuhatvuotiset pylväät ovat
kannatelleet talon räystäitä
linnunratojen ajan,
räystäitä, jotka ovat pidelleet sylissään
keväiden pääskystenpesiä – ja muistoja.
Yön pimetessä katselen puutarhassa, miten tähdet vaeltavat pitkin avaruuden ihoa
vain sammuakseen valon saavuttaessa viimeisen rajan.
Uskon kaipauksen olevan rakkauden jatke – viimeisen rajan jälkeen. ©Ylösnousemuskasvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti