Taivaallisen hevosen talossa
laakson liljat eivät kuole
ja päivät vuolevat
vuorten huipuista
pilviä.
Olen kulkenut jo liian pitkän matkan. On istuttava aloilleen.
Katseltava, miten riisi kasvaa, miten sen seassa
linnut ja käärmeet.
Käteeni kirjottuna ruumiisi. Sanat. Virkkeet.
Voi, miten puhdasta rakkautta. Koirankorville luettua.
Muste teelehtinä maailmalla, oletko samaa mieltä -
tuulessa ja päihtymyksessä on tiettyä
samankaltaisuutta. ©Ylösnousemuskasvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti