Hautausmaiden nurkat, tuuli puissa,
savukkeen hiki, kun se kytee
loppuunsa.
Ihmemaan Liisan esiliina huutaa syntymättömyytensä tuskaa,
Eeli, Eeli, valkoisen kaniinin taskut ovat tyhjät, kello lojuu
nurmikon kätköissä pudonnut kuu, muinaisista teksteistä
kootaan obeliskia ikuisuuksien hampaisiin.
Hetken hajamielisyys leikkii valonsäteellä, mumisee
sitten muistinsa tyhjäksi luodakseen menneistä
simulakrumin. ©Ylösnousemuskasvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti