Jerikonruusu

 

1

tässä haudassa tuoksuvat unet
ne odottavat että alkaisin sykkiä
sydämesi tilalla

minut istutettiin sydämesi tilalle
jotta saisit kuolemattomuuden

2

odotan sadetta
pisaraa joka kehräisi sykeröni auki
päättäisi tuhansien vuosien odotuksen

vaan Ra:n kämmenillä taivas on yhä pilvetön 

3

aina silloin tällöin autiomaa
versoo oven kun sade koskee
sydämen tilalle istutettua

ja haudat alkavat kukkia
täyttyvät linnuista ja perhosista


silloin vanha egyptiläinen nostaa kolikot silmiltään
katsoakseen tulvien täyttämien veneiden kylläisiä vatsoja 

4

käärinliinojensa sisällä
meistä jokainen
jo eläessään

kotelokoppana
joka lentoonsa
kenties ei koskaan 

@Ylösnousemuskasvio 

 

Tyhjyyden filosofiaa

 

 

| jokin | neuroninen olio | liikkuu äärirajojeni

tuntumassa | ja koettaa päästä sisään | sen liikkeet

ovat hitaat | lähes laiskat | ehkä se on vasta herännyt |

ja venyttelee nyt | kuin kissa valmistautuessaan hyppyyn |




| aamu juo varjot tyhjiksi | ne tippuvat lattialle |

kuin lakanat narulta | koetan käpertyä takaisin peitonaluiseen

kohtuun | synnyttyäni unesta | jälleen yhteen | uuteen päivään |



ajatukseni

täyttyvät tyhjyydellä

jonka värit eivät

rytmity kankaaksi

@Ylösnousemuskasvio 

 

Hriviö

 

 

| maan kohinaa | kitalaen ja kurkun välillä 

kuorittujen hedelmien kimara |  määrittelemätön

syvyys | kaivertaa minua | tuo kasvoja pintaan |



| naulattu mies | on heitetty jokeen | hänen

hiuksensa kelluvat | kukkaseppeleet |

orjantappurakruunut | joki tulvii äyräidensä yli |



Herra,

armahda meitä

juhlimasta

kuolemattomuuttamme

@Ylösnousemuskasvio 

 

Surun makeus

 

 

| onnellisuus | hirviö joka tietää rituaalinsa |

tässä on hymy  | olkaa hyvät | nojatuolin takana |

seinä kasvaa  | syötyjen kynsien tapetiksi |



rinnakkaistodellisuudessa

hitaat aamut luovat

enkelimetsää

kukonlaulu pyörii kielellä

surun makeus

@Ylösnousemuskasvio 

 

Melankolinaa (ps. tahallinen typo)

Luettavaksi tämän kera: Yari / Se -  Voin odottaa

Reservaatti on hiljentynyt,
hippa sidottu puuhun,
siellä se nyt koettaa laskea
niin pitkään, kun muistia riittää.


                 Tuuli on heitellyt koivusta kultakolikoita tielle - 
                        pitkä tie tämä on, mutkan takana, mitä lie.

*

Makaa retkottaa sammaleella aurinko,
hankaa syksyä kirkkaammaksi,
aamuihin hallan vaaraa.

Lumentulon voi haistaa jo tähdistä,
miten ne piirtyvät esiin yötaivasta
vasten.

*

Syksyn melankolina
pukee luut
surupukuun -

ne itkettävät ihmistä sisältä.


Talven läheisyys tekee uneliaaksi,
unet kerrostuvat synnyistä syvistä, kunnes
              kaikki on kuvitettu loppuun.  

*

Sattumanvara ei rakenna siltoja
ja teleskooppivavalla yltää
järven keskuiseen silmään - 

                     hyvä silmä se onkin, syvänteessä
                        kukkii lumme ja hyvällä onnella nappaa
                            salakan, jos toisenkin.


Talvella pilkin silmässä tuike. 

@Ylösnousemuskasvio 

 

Ja cola oli kylmää kuin Pohjoisnavan perse

 

Jossakin siellä
Jesajan selän takana
pitkäksi venähtänyt cowboy
on hakemassa bensiiniä kanisteriin:

             - Oi Susanna, oi Susanna niitä aikoja, kun flipperiin
saattoi lyödä ohuiksi hiottuja kruunukorkkeja ja cola oli kylmää
kuin Pohjoisnavan perse.

- Ei täällä sellaista enää.

 - Tomusta tomuun me täällä vaellamme, ryömimme
hautaseppeleiden lävitse kuolemaa karkuun.

@Ylösnousemuskasvio 

 

Troijan hevonen

 

Kasvatan parran.
Aloitan siementämisen.

Sieluni lentää peilin kautta kaukaiselle
planeetalle, jota ei ole vielä löydetty.



Aamut ovat alkaneet syntyä oudonvärisiksi.
Niiden kelmeys kertoo talven olevan porteilla.

@Ylösnousemuskasvio 

 

Kuu on kutistunut puoleen

 

Häviäviä hetkiä
kanervien joukossa
hevosenkenkä, kuu on
kutistunut puoleen vienyt
mukanaan oliivitarhojen tuoksun.



                  Asiat alkavat unohtua pikkuhiljaa, nopeammin,
                     liueta jonnekin eilisten kielelle, kunnes yht’äkkiä
                           huomaa, miten vierasta se kieli onkaan.



Syksykin nostaa päätään, uittaa puut väreihinsä, tuo mukananaan sakeat unet.

@Ylösnousemuskasvio 

 

Murenevaa ruohoa ja kofferivillaa

 

Avaruuden niityillä aamunkoiton nymfi,
lyijykynän terään vangittu kipu, hämärä
alasti riisuttuna, sapelin terällä
lempinimesi hulluus

                                      murenevaa ruohoa ja kofferivillaa, 
                                                         suitsukkeentuoksuista kylmyyttä.



Rinnakkaistodellisuudessa nojatuoli pitää salaisuutensa,
istujain tuntu hukkuu sen keitaaseen – ja katoaa,
valon ohut hius pitelee päivänsilmää
kunnes katkeaa.

@Ylösnousemuskasvio 

 

Seitsemäs polku

 

Huojuvat punaiset kiraffit,
         seitsemäs polku Thebaa
                   vastaan, vanha egyptiläinen
kirnuaa 
voita kullaksi.


                                       Jossakin tuolla hyönteinen teurastaa toisen, ikonin
                                           kehyksessä on halkeama, parittelu kesti siihen saakka
                                               kunnes pää oli syöty.





Valokopion valokopiossa valkoinen lootus, hämärä riippuu köytenä päivän yllä,
voi tätä aineetonta tyhjyyttä, hengityksen pölyä.

@Ylösnousemuskasvio 

 

Triptyykki 2

 

1

Tämä raportti unesta:
murharyhmä on paikalla,
markkinaväki, punaiset liput
liehuvat, kun eivät muuta voi.


2

Keskellä areenaa kuolemanhiljaisuus,
härkä liikahtaa kohti unikkona leimuavaa
kangasta, onko tämä se hetki, kun maailman
on pysähdyttävä - 



3

Perjantaisin kuningatar syö paellaa ja muistelee Odysseuksen
harharetkiään -  ja ties kuinka monetta kertaa, laulaa kehtolaulun
sisäiselle Penelopelleen vain purkaakseen jälleen kerran kaikki 
kartat ja Karthagot.

@Ylösnousemuskasvio 

Triptyykki

 

1

Varastit uneni
ja koetit myydä ne
renessanssimaalauksena,
mutta markkinat olivat ylikuumentuneet.


2

Olet varmaankin huomannut, miten varpuset ovat vähentyneet,
kadonneet sukupuuttoaaltoon, metsien tyngät koettavat pidätellä
hämärää, vaan hämärä ei tartu tynkien kampasiin.



3

Jokin tässä yhtälössä on mahdotonta ratkaista, ehkä
paperi taittuu väärällä tavalla, jos ollenkaan.

@Ylösnousemuskasvio 

Poies

 

1

Voit lähettää minut Egyptiin,
pakastaa tai säilöä -
aivan sama,

syksy on saapunut, paperilla joitakin sanoja, niiden
           lehtiruodit ovat vielä vahvat.



2

Omenapuut alkavat olla tyhjät, vain talviomenat sinnittelevät pakkasiin kai
minäkin, en pidä kylmästä, en ole koskaan pitänyt, pidän lempeästä
lämmöstä, en korventavasta auringosta tai kylmän kirpeydestä.



3

Unohtaa, antaa lipua poies, sinne minne muisti ei yletä,
juurikin niin, katkaista viimeinenkin säie ja antaa
talven jauhaa se peittonsa alla mullaksi.

@Ylösnousemuskasvio 

 

Kuolleiden yönä

 

1

Kuolleiden yönä, kun
tuhkat levitetään vuorille, jotta
ne loistaisivat kuiskatakseen tähdet näkyviin, saattaisin 
kysyä muistellakseni nimeäsi kuin se olisi nimi, jota
en tahtoisi unohtaa.




2

Kerran Egyptissä vanha egyptiläinen
    unohti nimensä – kissansa nimen hän kyllä muisti
                     ja härkänsä nimen ja jokisuistossa piileskelevän
                                  krokotiilin nimen, vaan omaa nimeään hän ei muistanut.



3

Kasvot ja nimet toistensa kaltaiset unohdettaviksi asetetut, unien hämärtämät
aamujen viemät kasvot, olivat kenen olivat, eivät enää kysy.

@Ylösnousemuskasvio 

Sillä puiden kaltaisten on...

 

Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen saakka
kaikki, mikä minussa on, pihisköön,
puut ulottavat juurensa multaan,
venyvät kohti taivasta -

                  s i l l ä  p u i d e n  k a l t a i s t e n  o n  t a i v a s t e n   v a l t a k u n t a.



Eh kä   alan nukkuvaksi runoilijaksi,
muutun puuksi auringon kevätsuudelmasta.

@Ylösnousemuskasvio 

 

Kerro, kerro kuvastin

 

Näissä kammareissa
        rännit kasvavat sisällä, ikkunalaudoilla
              pelargoniat, tapetteihin jääneet kissan nau’ut
porraspuun alla ruostunut hevosenkenkä.


Porstuassa, lahonneen himmelin luut kuiskivat enkeleille:
- Maasta olemme me tulleet ja maaksi pitää meidän jälleen tuleman.


          
Lamppu on pudottanut kruununsa salin olkapäille, raapinut kristallikynsillään lattian lahoa.

@Ylösnousemuskasvio 

Uneksija

Labyrintin keskellä

                kultaisessa pesässään

                          taurus, Mino Mino, miksi  sormesi

                                                          hivelevät punaista lankaa,

langan päässä

kaukana kaukana männyn kokassa

karhun kallo.



Unia pitkin kuljen luoksesi, lävitse kaislikkokäytävän.

Kudon keinua. Keveää kuin korennon siipi.

@Ylösnousemuskasvio