Avaruuden niityillä aamunkoiton nymfi,
lyijykynän terään vangittu kipu, hämärä
alasti riisuttuna, sapelin terällä
lempinimesi hulluus
murenevaa ruohoa ja kofferivillaa,
suitsukkeentuoksuista kylmyyttä.
Rinnakkaistodellisuudessa nojatuoli pitää salaisuutensa,
istujain tuntu hukkuu sen keitaaseen – ja katoaa,
valon ohut hius pitelee päivänsilmää
kunnes katkeaa. ©Ylösnousemuskasvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti