Käärinliinassa menneen katseen jälki,
sydämessä suudelman surinam,
kuten ennenkin – hattu on otettava
päästä almujen varalle ja kynnys
kohotettava oveksi.
Himmeä valo on vanginnut sisäänsä ripauksen
läsnäoloa, hämäriä tarkentumattomia muistikuvia,
tuoksuja ja ääntä, rippeitä intuitiosta.
Tietoisuus on kasa silmukoita, jotka
naaraavat itsensä tarinaksi, miten
paljon siinä on totuutta, miten
paljon kissankultaa tai kuparia -
sitä ei tiedä loppujen lopuksi
kukaan. ©Ylösnousemuskasvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti