Keväämmällä lypsyjakkarat
villiintyvät, tahtovat karata
maailmalle, lepikköihin ja rannoille,
veistelemään pajupillejä juuri kissansa
menettäneistä puskista, sillä sellaisia
lypsyjakkarat
vain
ovat -
niillä on oma mielensä ja oma kielensä.
Ja välillä, kyllästyessään Mansikkeihin ja Mielikkeihin
ja tuohitorvisiin, ne vain eivät voi itselleen mitään,
ne tahtovat kattohaikaroiksi kattohaikaroiden paikalle,
ja kahlaajiksi ja puluiksi.
Sillä sellaisia
lypsyjakkarat
vain
ovat. ©Ylösnousemuskasvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti