Rakkaus soluttautuu
lainausmerkkeihin,
pukeutuu vesipuhvelin nahkaan
ja kuivuu pois.
Riisipellot tulvivat, vuorenrinteet lahoavat, tiivistyvät
paperiksi ohuen ohueksi, valo leikkii siitä itsensä läpi,
juoksee huoneen poikki – ja karkaa.
Muste on yötä, yönmustaa, hiilenmustaa yötä,
luumua ja pelargonioita, sinisiä varjoja oransseilla reunuksilla,
norsuja ja virtahepoja, kyyneleitä Niilin krokotiilien silmissä.
Sitruunapuussa planetaarinen fiktio kuorii itseään tähdiksi,
jos nyt päättäisin nukahtaa, nukkuisinko tuhat vuotta
herätäkseni sivulta, joka kirjoitettiin
tiikereitä varten -
©Ylösnousemuskasvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti